Niin taitava!

Kuvankaappaus videolta

Tänään oli Lailan vuoro olla taas estradilla, kun käytiin Zilpalla Sneckin silmän alla irtohyppäämässä. Voi että miten taitava heppa meillä on!

Aamulla kellon soidessa toivoin, että olisin saanut jäädä nukkumaan. Eikun puuronkeittoon ja vaatetta päälle, pienen hepan jumppapäivä! Tallilla kaivoin tarhasta päiväunia nukkuvan neitokaisen, yritin poistaa suurimmat mutakuorrutukset otsatukasta (?!?) ja eikun poni kyytiin ja menoksi. Lastaaminen on ihan naurettavan helppoa tämän elikon kanssa - kunhan kävelet itse edellä, Laila seuraa perässä. Ja saa tottakai leipäpalkinnon kopissa sisällä :) Normaalisti hänellä olisi pumpulit korvissa, mutta neidin korvat ovat sisäpuolelta yksityisomaisuutta. Hän on saanut siis erikoisluvan käyttää huppuja kuljetuksessa. Tykkään itse traileriin laittaa korvia kiinni, ei se matkanteko kuitenkaan aivan äänetöntä touhua ole. Kurre matkaa pumpulien kanssa, Laila huppujen.

Heitin videolle kaikki pätkät kujasta, lukuunottamatta kahta ensimmäistä. Kaksi ekaa kertaa kävelin heppa narussa kiinni kujan läpi, siinä ei siis ole mitään nähtävää. Paitsi toisella kierroksella heppa, joka yritti kiikuttaa meikämandoliinoa vähintäänkin reipasta ravia läpi kujan. Hyvin on Laila saanut kolmessa viikossa tätä touhua harkita, sillä se imaisi kujaan joka ikisellä kerralla aivan itse. Toinen oli aivan innoissaan ja porhalsi menemään kuin vanha tekijä. Ei yhtään kieltoa, eikä edes pudotusta tainnut tulla - välejä pidennettiin kyllä pariinkin otteeseen ekojen kujanjuoksujen jälkeen. Laila on  noin puoli metriä muita osallistujia korkeampi, meidän 2-vuotias kääpiö...

Liikkuva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Muistakaa HD-laatu!

Linkki videoon

Mitä kuuluu, Kurre?

#linssiluteet

Porissa on saatu nauttia hämmentävän kauniista syksystä, ainakin tähän asti! On ollut kirpeän kylmä ja aurinkoinen keli, sateesta ei tietoakaan ennen tämän viikon loppua. Siirsin hepat toiseen tarhaan, jossa on kasvillisuutta pohjalla estämässä pohjan liejuuntumista. Kuinka hienoa, en ole kertaakaan tänä syksynä joutunut jalkapyykille :) Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu ja nämä sateet loppuisivat tähän päivään. Kohta ollaan jo marraskuussa!

Kurren laihdutuskuuri sujuu hyvin. Poni on aivan järkyttävän lihava edelleen ja starttipäivä siintää hamassa tulevaisuudessa, siinä 100 kg päässä... Ajoa ja ratsastusta on ahkerasti, tosin uudet ratsastajatytöt ovat sen verran kokemattomia, että ratsastuspäivät ovat kevyitä. Jos olen ratsastuspäivänä iltavuorossa, olen käynyt usein ajamassa aamulla ja toinen liikutus on kevyt ratsastus iltapäivästä.

Kurrella tosiaan on kaksi uutta ratsastajatyttöä, siskokset Viivi ja Jossu. Tytöt eivät ole kauaa ratsastaneet, mutta molemmat ovat ottaneet oppia vastaan kuin pesusienet. Olen neuvonut Kurren nappuloita parhaani mukaan ja ihan perusjuttuja on tehty, hiukan paranneltu istuntaa molemmilta ja keskitytty opettelemaan istunnalla vaikuttamista.

Lempparipeppuja eiliseltä

Ratsastus on hoidettu toistaiseksi ilman satulaa, sillä lihomisen seurauksena Kurren satula on jäänyt selvästi kapeaksi - sillä kasvaa tällä hetkellä valkoista karvaa molemmin puolin säkää. Normaalitilassa satula on siis SilakkaKurrelle liian leveä ja tästä syystä ponilla on satulan alla Mattesin correction pad kaikilla kavennuspaloilla. Paloja olisi pitänyt vähentää jo aikoja sitten kesällä, kun satula on alkanut käydä ahtaaksi - ellei peräti koko karva olisi pitänyt poistaa välistä. Näin ei ole tehty ja nyt halusin hierojan käymään ennen uudestaan satulointia. Liian kapea satula ei kuitenkaan ollut vaikuttanut rankaan, vaan oli jumittanut lähinnä lapoja ja ristiselkää varsinkin oikealta. Lavat Kurrella onkin aina jumissa, ristiselkä oli reagoinut edestä liian ylös ja täten takapainoiseksi jäävään satulaan. Sovittelen satulaa tänään kyytiin, koulusatulaa en edes yritä saada sopimaan selkään ennen selkeää laihtumista.

Suosittu kuvakulma

On Kurre kuitenkin yhden satsin vetoja päässyt tekemään - tosin vain 2 + 2, mutta se on alku! Se on ajossa varsin mielenkiintoinen ja selvästi alkaa nousta taas kuntoon, sillä neiti näkee vihreitä miehiä joka puolella, hyppii tien puolelta toiselle, kyttää milloin mitäkin... Meni joku päivä hermo ja pyysin sitten vähän vauhtia masiinaan, kun oli kerran aikaa kyttäillä molemmille puolille metsätietä. Siitähän poni riemastui! Pätkä otettiin aika haipakkaa, erittäin positiivinen mieli jäi vedoista. Ajoin tasan sen verran, että poni alkoi tasaantua, mutta jäi hyviin voimiin edelleen. Nyt se tarjoaa joka ikisellä lenkillä niitä vetoja... En vain ole saanut aikaiseksi etsiä polvisuojia kesäsäilöstään, enkä halua kauheasti kokeilla onneani vain puoliksi suojitetuin jaloin. Normaalitreenissä Kurrella on jänne- ja säärisuojat, vetoihin lisään vielä polvisuojat kun vauhtia tulee lisää. Sekkivehkeitä en ole vaivautunut edes pesemään vielä, eli ei kannata pidättää hengitystä Kurrea radoille odotellessa :)

Postauksen kuvituksena instagram-kuvia viime ajoilta - ovatko nämä ok parempilaatuisten puutteessa?

Irtohypytystä!

Rikotaanpa yli kuukauden hiljaisuus Lailan kuulumisilla! 

Olen palannut Poriin ja hevoset ovat olleet jo hyvän aikaa takaisin kotona. Laila on täysin toimiva kärryt perässä, mitä nyt hölkätessä meinaa hidastukset vielä mennä hieman pitkäksi :) Se on hirveästi kasvanut kesän aikana ja on tietyllä tapaa ihan älyttömän aikuinen. Toki nuorta neitiä vielä uudet asiat jännittävät, mutta sen utelias ja ystävällinen luonne tekevät kyllä normaalielämästä helppoa. Hiukan alkaa uhmaikä painaa päälle, mutta toistaiseksi Laila on käyttäytynyt hyvin ilman muistutteluja.

Tänään lauantaina olikin suuri päivä, sillä ilmoitin Lailan alkuviikosta Jari Sneckin irtohypytykseen Zilpalle! Yritän keksiä kaikenlaisia kissanristiäisiä, jotta kopissa kulkemisesta tulee rutiinia ja tamma saisi vaihtelevaa liikuntaa - ainakin niin vaihtelevaa, mitä 2-vuotiaalle voi tarjota. Irtohypytys on yksi näistä liikutuskeinoista. Lailalla oli selvästi kivaa, kun se ensin tajusi jutun juonen ja varmasti käydään vastakin! Irtohypytys kuitenkin kehittää koordinaatiokykyä ja koska Laila tulee saamaan satulan selkäänsä vanhempana, on hyvä ottaa tuntumaa esteisiin ilman selässä heiluvaa akkaakin.

Alla olevalla videolla on kahta pätkää lukuunottamatta kaikki hypyt. Ensimmäinen jäi kuvaamatta, kun kävelin Lailan kanssa kujan ensimmäistä kertaa ja toinen sai movie makerin koko ajan kaatumaan, en tiedä miksi :D Puuttuvassa pätkässä ei paljoa nähtävää ole, hiukan hämmentynyt hevonen ehkä. Kaksi jälkimmäistä puomikasaa nostettiin myös esteiksi ja se aiheutti hetken Lailalle päänvaivaa, toinen kerta sujui jo hyvin. Laila osaa laskea kolmeen, mutta neljän jalan liikutus on välillä vähän vaikeaa.

Videolta näkyy hyvin, kuinka loppua kohti Laila lähtee vierestäni itse hakeutumaan kujaan, kun se alkuun oli hämmennyksissä. Hevosella oli selvästi kivaa! Ajan myötä löytynee myös rentoutta ja hyppy toivottavasti alkaa tulla paremmin selän läpi. Irtohypytys tulee olemaan Lailan ohjelmassa säännöllisesti, aina Sneckin käydessä ja hypyttäessä.

Laila esitteli myös aika mielettömän hienoa ravia ja myös sitä laukkaa! Näitä ei saatu videolle, mutta näin hevosen laukkaavan ensimmäisen kerran ikinä. Sneck sanoikin hevosen hämääntyneen itsekin, kun se laskeutui ekalta ristikolta laukassa ja mitähäh, laukassa? Lailalla on selvästi ravihevosen otteet sen mieluusti ravatessa, mutta viimeinen kierros esteiden kanssa meni sujuvasti laukalla.

Linkki videoon - muista HD!