Loimirakkautta: Horse Comfort fullneck villaloimi

Varmaan jokainen pikkuponin omistaja on tuskaillut loimiostosten parissa.

Yhdistelmä pieni poni ja sopiva loimi ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Kurre tarvii pituudeltaan 115 cm, mutta kun ne kaula-aukot! Tuntuu, että loimet skaalataan pienemmäksi vain pituudelta ja kaula-aukko on kokoa sarvikuono. Sitten loimi valuu ja kinnaa edestä, vaikeuttaa liikkumista eikä taatusti tunnu mitenkään päin mukavalta.

Horse Comfortin loimia olen pitänyt vähän ehkä tässä kastissa olevina, eli ei sirolle ponille sopivina. Meidän vanha fullneck fleece - Pommacin perintöä, annetaan sille siis anteeksi - kuitenkin ratkeaa ompeleistaan hetkellä millä hyvänsä ja tilasin sitten Horse Comfortin fullneck villan Viljar Shopista kokeiluun. Loimi tuli vuorokaudessa. This is what I call good service.

Hain mannekiiniponin illalla tarhasta sisälle ja sen suureksi riemuksi ilta-ateria siirtyi vielä viisi minuuttia eteenpäin, kun aloin sovitella uutta takkia. Meillä hikoillaan usein treenissä ja myös pestään talviaikaan, eli hyvät kuivatusloimet ovat kaiken a ja o. Ja tämä loimihan yllätti! Se ei ole täydellinen, mutta se on ihan tosi hyvä! Etuosan soljet jos olisivat viisi senttiä ylempänä, se olisi täydellinen. Näppärä varmaan siirtäisi lukkoja itse, mutta omat ompelutaitoni tuntien ompelisin koko loimen edestä umpinaiseksi. Loimi ei kuitenkaan käytössä ollessaan valunut kinnaamaan ikävästi, vaan poni pystyi liikkumaan tarhassa normaalisti tämä ulkoloimen alla.

Loimi on 535 gramman villakangasta, ei siis ihan hirveän paksu kuitenkaan. Lavat ja myö kaulakappale osittain on vuorattu nylonilla. Lapalaskoksetkin kerrankin istuvat Kurrelle varsin hyvin, tälle luikulle en niitä pidä välttämättä edes tarpeellisina niiden heikentäessä istuvuutta meidän kohdalla jonkin verran.

Ainoa huono puoli loimessa on väri. No, kaikkea ei voi saada! Olen tyytyväinen siihen mitä on ja tämä takki toivottavasti palvelee meitä seuraavat viisi vuotta. Ainakin.

Loppuun vielä blogiponin rehellinen mielipide valokuvauksesta.

Vauhti korjaa virheet

Ainakin, jos Lailalta kysytään!

Screenshot videolta

Lailaa ei meidän tallissa ole suinkaan unohdettu! Sunnuntaina käytiin Sippolassa irtohypyttämässä ja nuori neiti 3v oli vahvasti sitä mieltä, että vauhti korjaa virheet ja itseohjautuminen kujaan on hieno asia. Lailalla on "pientä" uhmaikää havaittavissa, mutta olin tammasta ihan huisin ylpeä - nimittäin lastautumisen suhteen!

Meillä ei sinänsä pahemmin ole harjoiteltu lastautumista, vaan ollaan vaan tuupattu ponit kyytiin ja lähdetty. Ei ole tarvinnut harjoitella. Kurre matkusti hämmentävän nätisti aikanaan Ruotsista Suomeen väliseinättömässä trailerissa ja nykyään lähes juoksee koppiin lähetystaktiikalla. Pommac ehti opettaa Kurren hyväksi matkustajaksi ja nyt Kurre on ollut alkuun esimerkkinä ja henkisenä tukena Lailalle. Nyt meillä oli hiukan taukoa kulkemisesta ja mietin, joutuuko Lailaa hiukan rohkaisemaan - vielä mitä. Sinne se marssi suoraan kuin vanha hevonen, hyvä että ehdin alta pois. Ilmeisesti voidaan seuraavaksi alkaa harjoitella sillalta lähettämistä, jotta saan lastattua tamman 100 % yksin. Kätevää, kun ei välttämättä tarvi reissuun toista ihmistä. Hevosen saa lähetettyä sillalta, sitten takapuomi ja siltä kiinni ja lopuksi hevonen edestä kiinni. Olen reissannut Kurren kanssa yksinäni jo vuosia.

Sievä kuin mikä!

Maneesilla Laila kävi ihan järkyttävästi kierroksilla ja uudessa maneesissa luonnollisesti kyttäsi ihan kaikkea. Alkukäyntien jälkeen lähdin sitä tuomaan ekaa kertaa kujaan ja videolta näkee, millä innolla se sinne ampuu... Ja seuraavaksi se alkoikin ampua sinne antamatta kiinni välillä! Tein kujan ekasta pystystä lopulta ristikon, mutta se ei neitiä hidastanut tai saanut sitä kunnioittamaan kyseistä estettä tippaakaan. Ekan esteen se tuli järjestään roiskaisten ja hyppäsi kaksi isompaa kunnolla. Laila meinaa, ettei pikkuesteistä ole hänelle haastetta, lentäkööt puomit!

Ensi kerralla ehkä muistan sen kauraämpärin, jotta saan neiti herkkämielen metsästettyä kiinni ja kävelytettyä kujan alkuun. Hienosti se kyllä hyppäsi ja ihan selvästi rakastaa tätä hommaa, niin innoissaan se on esteet nähdessään.

Screenshot videolta

Pienen (ja lihavan) ponin jumppaa

Hoviratsuttajamme W kiipesi pitkästä aikaa Kurren selkään lauantaina ja jo oli aikakin. Kurre on tuntunut kärryille vähän hassulta - en ole osannut sanoa, missä mättää. Olen etuosaan paikantanut jotain ongelmaa ja nyt sain aavistukselleni vahvistuksen. Vika- tai kipukohta on paikannettu oikeaan lavaan ja/tai sään alueelle. Ratsastaessa ongelman huomasi oikean etujalan ollessa ulkojalkana ravissa ja laukassa ja tietty myös väistöissä.

Poni possuili oikein urakalla oltuaan pidempään läpiratsastamatta. Ongelmana on hiukan, että se tarjoaa nykyisille vähän ratsastaneille ratsastajilleen sellaista tasaisen kivaa, vähän käsijarru päällä olevaa liikkumista. Siinä on lasten helppo istua, mutta poni ei liiku rehellisesti selän läpi. Käyntiin tämä vaikutti eniten ja W ei meinannut saada ponia millään kävelemään alkuun kunnolla - se liikutti vain jalkojaan ja tikitti menemään ravia tuhatjalkaisena, kunnes yhtäkkiä se heitti työmoodia päälle ja alkoi käyttää kroppaansa. Onhan se toki ponille helpompaa madella eteenpäin, kuin oikeasti nostella niitä tassuja maasta.

Peruin starttisuunnitelmat toistaiseksi ja nyt jumpataan lavaa auki ratsastamalla ja muuten poni on normaalitreenissä, jotta vaiva pysyy pinnalla. Kiropraktikko on tulossa tänne ensi kuun alkupuolella, joten Mäkelä saa katsoa Kurren läpi silloin. Meidän hieroja on lomalla, eli hierojaakaan en saa tähän hätään. Aloitetaan kuitenkin huoltamalla poni kuntoon ja jatketaan säännöllistä läpiratsastusta taas, jotta poni pysyy lavoistaan kunnossa. Meillä on ennenkin ollut ongelmaa lapojen kanssa, eli tämä ei sinänsä tullut edes yllätyksenä jumpan jäätyä paljon vähemmälle viime aikoina. :)

Suuuuuria asioita

Heivaanhei! Meilläpäin puhaltavat suuret muutosten tuulet ja ylläolevassa kuvassa oleva pikkuponi näyttelee suurta osaa näissä tuulissa. Ei, en ole myynyt Kurrea. Enemmänkin treenaan sitä systemaattisesti taas takaisin ravikilpailuihin ja ensimmäinen ratahiitti kilpakärryillä on jo ajettu, tänään on edessä toinen. Alkuperäinen suunnitelma oli ilmoittaa poni Porin poniraveihin 28.2., mutta tammikuussa rokotuksen yhteydessä siltä kuului hiukan rohinaa keuhkoista ja annoin sitten olla hetken kevyemmällä sen takia.

Suuret uutiset ovat ihan puhtaasti meidän molempien muutto PK-seudulle minun töideni perässä. Olen soitellut tallipaikkoja ja tarvii käydä kuukauden sisällä paria paikkaa katsomassa. Luonnollisesti olen katsellut lähinnä itsehoitotalleja, sillä on todella kaukainen ajatus viedä Kurre täysihoitoon ja käydä vain liikuttamassa... Ihan älyjännää! Samaan aikaan odotan muuttoa odottavan jännittyneenä ja hiukan peläten, miten saadaan kaiki suttaantumaan mukavasti. Eiköhän elämä lähde rullaamaan mukavasti uusissakin maisemissa, kun molemmat kotiudutaan. 

Viivin ja Jonskun kannalta meidän muutto on harmi, mutta yritän auttaa tyttöjä löytämään uuden vuokraponin alleen. Kurren kanssa meillä onkin projekti löytää uusi ratsastaja uudelle tallille, sillä poni kuitenkin kaipaa liikuntaan vaihtelua ja se ihan rehellisesti tuntuu pitävän ratsuhommistakin.

Tällaisia terveisiä tänään. Yritän nyt toden teolla aktivoitua bloggaamisen suhteen - ei ole ollut mitään kerrottavaa, joten bloggaaminenkin on jäänyt :)