Kisakalenteria?

Päästäänkö enää näihin tunnelmiin?
(c) Leena Kahisaari

Mä oikeasti otin itseäni niskasta kiinni ja kävin kahden vuoden jälkeen Hippoksesta sarjoja läpi. Jännitys nousi pintaan pelkästä ajatuksesta. Kurre treenaa hyvin, se on aina syttynyt kilpailemisesta. Ja silti, hyi! Starttiin kahden vuoden tauolta! Ihan hirveä ajatus. Kyse ei ole halusta ajaa kilpaa, vaan uskaltamisesta. Sarjat on kaikki järjettömän kovia ja kovenevat vain koko ajan kesän edetessä.

Kaivelin kuitenkin heppaa ja onnistuin kasaamaan peräti kahdeksan sarjaa, jos ennätyslukemat pysyvät nykyisessä 2.07,3. Jos parannetaan, osa sarjoista menee uusiksi. Jos ei paranneta, nämä palvelevat oikein hyvin. Kisakalenteri kuitenkin elää ja nämä ei ole mitään pakkomennäpakkomennä, vaan ehkä eniten itselleni listaus notta tällaisia olisi tulossa. 

Harmittamaan jäi vähän Loviisan poniravit 12.7., vain yksi lähtö B-poneille ja sekin nopea! Olisi ollut hienoa kokea Loviisan rata, nyt kun ollaan järkevän etäisyyden päässä.

Kesäkuu

9.6. Kouvola - tasoitusajo 2100 m 1.55.5 ja hit. p. 2.12.0 + 20 m/ 1,1 s

17.6. Pori - tasoitusajo 1600 m 2.02.2 ja hit. p. 2.25.0 + 20 m/ 1,9 s

Heinäkuu

3.7. Lahti - tasoitusajo 1640 m p. 2.18.0 + 20 m/ 2,2 s

14.7. Pori - tasoitusajo 2100 m 2.05.6 ja hit. p. 2.20.0 + 20 m/ 1,2 s

Elokuu

8.8. Riihimäki - tasoitusajo 1640 m 1.56.4 ja hit. p. 2.18.0 + 20 m/ 1,8 s

12.8. Pori - tasoitusajo 1600 m 1.55.0 ja hit. p. 2.10.0 + 20 m/ 1,5 s

21.8. Seinäjoki - ryhmäajo 1600 m 2.00.0 ja hit. (varalla tasoitusajo 1600 m 2.00.0 ja hit. p. 2.13.0 + 20 m/ 1,3 s)

27.8. Vermo - tasoitusajo 1600 m 1.55.0 ja hit. p. 2.10.0 + 20 m/ 1,5 s

Osittain meidän starttailuun vaikuttaa myös kopin saanti lainaan. Katsellaan, miten kesä etenee!

Rynnäkkösämpylän iltavilli

Tai "iltavilli"... 

1

Kurre pääsi - tai joutui - kentälle irti tiistai-iltana. Olin tallilla vasta puoli kahdeksalta illalla ja niin väsynyt, etten yksinkertaisesti jaksanut valjastaa. Edellisenä iltana oltiin Matsin kanssa ajamassa ja halusin kuitenkin nähdä, miten Kurre liikkuu. Neiti arkajalka oli nimittäin maanantaina sitä mieltä, ettei tällaisella pohjalla voi kunnolla juosta. Hyi. Yök. Pidä akka tunkkisi. 

Tuuppasin siis tiistaina ponin kentän portista sisälle ja sain jalkapäivän päälle pikku iltacardion vielä. En ehkä ottanut huomioon kentän laidoilla kasvavaa vihreää ja yhtä mahaansa palvovaa aika nälkäistä ponia. Juoksin sen verran sen perässä siis, että poni liikkuisi edes hiukan. Pahoitteluni kuvien laadusta, sillä en jaksanut säätää kameraa sen enempää, räpsin vain pari kuvaa vauhdissa.

2

3

4

5

6

7
"Joko hei riittäs?"

Löytyikö suosikkikuvaa?

Hälsningar från Sibbo!

Hej! Olemme edelleen hengissä. Pienenpienen muutto- ja työstressin ilmaannuttua kuvioon, päätin unohtaa blogin hetkellisesti. Keskityin saamaan yhden kappaleen pieniä poneja, sen tavarat, itseni ja omat tavarani PK-seudulle. En edes unohtanut mitään!

Kurre on kotiutunut pikkuhiljaa aiempaa isompaan talliin ja on Ankin hellässä hoivassa Stall Mattasissa, Sipoossa. Se on hiukan hämmentynyt isommista kuvioista ja on koko ajan hirveän onnellisen oloinen ja... Hirnuu! Se perhanan IIIIIIIIIH vain kaikuu pitkin Sipoon metsiä, kun neiti en-osaa-hirnua avaa sanaisen arkkunsa. Se sanoi jo nuorempana ihahaa, mutta se viimeinen haa on jäänyt taas pois käytön puutteessa. Kurren hirnunta kuulostaa lähinnä vinkuvalta kiljumiselta. Erittäin naisellista.

Kulttuurishokkeja - sekä mulle että ponille - on ollut muun muassa mäkien muodossa. Voitte kuvitella, kun kaksi flikkaa Porista tulee paikkaan, jossa ON mäkiä! Pori on aakeaa laakeaa peltoa, ei laaksoa, ei kukkulaa. Isomäki on yksi iso vitsi. Ihan vaan tiedoksi, jos luulette Ässien pelejä seurattavan ison mäen päällä.

Enikeis, saavuimme Sipooseen kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ja valjastin Kurren kevyelle lenkille heti maanantaina. Koko matkalla ei kävelty askeltakaan ponin korvienvälin aikalailla kiehuessa, mutta kummeksuvia katseita alkoi sadella kohti kärrynpenkkiä. Mäkeä ylös, mäkeä alas. Mäkeä ylööös, mäkeä alaaas. Kerta toisensa jälkeen. Hyvin kävi ilmi, että Kurre on ikänsä treenannut tosi tasaisilla alustoilla. Pahasti meinataan hyytyä ylämäkeen, mutta Kurrella on ihan selvästi ongelmia jarruttaa alamäkeen! Alkaa se nyt vähitellen vähän sujua, mutta jos tämän kesän jälkeen ei voimaa perberistä ala löytyä, ei löydy sitten millään. (toim. huom. samankaltaisia mäkiä löytyy kotini läheisyydestä. Lähdin pahaa aavistamatta lenkille. Kuolin. Luisteluhypyillä ylös, kun ei vaan muuten enää jaksanut.)

Hirveällä tuurilla meille löytyi myös ratsastaja samalta tallilta. Varmistelen vielä, että saan hänestä blogata - kuvia mahdollisesti vielä tällä viikolla, jos ehdin töistä tallille ajoissa. 

Repaleinen kuulumispostaus, jotta tiedätte kaiken olevan hyvin! Toivon mukaan nyt palaillaan kohtuulliseen postaustahtiin. 

Kuvituksena pari kämäistä kännykkäkuvaa.

Viikon treenit; hiittikuulumisia!

(c) Annika Linnainsaari

Viime viikon treeneistä ei sinänsä ole paljoa sanomista - Kurre matelee metsässä kuin etana, sillä pohjat on hirveässä kunnossa. Me tarvittais snorkkeli ja räpylät. Annan sen siis madella, ymmärrän jos ponia ei kinosta! En mä itse sinne juoksemaan menisi :D

Kurre oli siis estekisojen jälkeen kolme kertaa valjaissa viikon aikana, hyvin peruslenkkiä heittäen. Yksi varustemuutos tuli tehtyä - olen ajanut sitä pitkään vaan riimulla, sillä se on ollut vähän haluton kuolaimet suussa. Ratsastaessa sillä ei ole suun kanssa ongelmia kolmipalakuolaimella, mutta ravinivelen epäilin tökkäävän ponia kipeästi kitalakeen pidätettä ottaessa - Kurre nimittäin helposti avaa suunsa pidättäessä ja painaa suu auki kuolainta vasten. Nyt hain viime viikolla postista Hevarilta tilaamani ravikolmipalan. Haluan ajoon kuitenkin sen alaviiksen, jotta kuolain ei liu'u toisesta suupielestä suuhun, jos tulee jonkinlainen tilanne. Viiksellinen kuolain pysyy paremmin paikallaan vakaana.

Ravikolmipalani paljastui olevan anatomisesti muotoiltu kaiken päälle. Halusin nimenomaan mantelinmuotoisen keskipalan, en litteää - koska se pyöreä toimii selästä. Miksi muuttaa hyväksi havaittua?

Ja hei. Kuolaimen vaihto oli paras ratkaisu ikinä. Ei Kurre ikinä ole huono ollut nivelellä. Herkkäsuinen se on ollut aina, nahoitettu suora oli varsa-ajan kuolain. Jokin ei vaan mätsännyt. Oon varmaan vähän ylisuojelevainen ja etsin ponista koko ajan epämukavuuden merkkejä ja nyt vasta tajusin sen kuolaimen kunnolla. Kurre on meinaan ollut ihan supertyytyväinen ajossa! Se ei ole kertaakaan avannut suutaan lenkin aikana, ei edes pidättäessä kun se vielä haluaisi mennä. Tarvii investoida starttipäävehkeisiin oma kuolaimensa vielä jossain vaiheessa, vaikka ei se ravisuitsissa iso vaiva ole vaihtaa kuolaimia suitsista toisiinkaan.

Nyt maanantaina käytiin iltapäivästä hiitillä, kun sain isäpapan mukaan vetämään sekkiä kiinni. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen meillä oli kaikki starttikamat päällä - oli sekki, oli kilpakärryt, oli kärkipainot! Tosin matkalla radalle muistin, että unohdin piiskan ja tarvii shoppailla potkuremmi startteja varten. En ole käyttänyt sitäkään kahteen vuoteen ja ei mitään käsitystä, mihin vanha on jäänyt. Ajoin Wilkun ponia Annea silloin pari vuotta sitten omilla valjaillani ja varmaan sille tielle on se potkuremmi jäänyt. RIP potkuremmi, you are greatly missed. Piiskan lainasin ratatallilta.

Mua hirvittää edelleen lyhyille kilpakärryille kiipeäminen ja jotenkin se potkuremmi on ollut mun omalle päälle iso asia, vaikka Kurre ei ole ikinä potkinut. Ei edes varsana, kun se oli hankala ja koetti kaikki keinot vältellä työntekoa - saattoi se pukittaa, muttei ikinä, ikinä potkaissut. Hiittikärryille sitä remmiä en edes kaipaa, mutta kilpakärryillä vähän jänskättää. Niin nytkin. Kyllä se siitä äkkiä laantuu, kun muistaa olevansa oman maailman luotettavimman ponin kärryillä, Mitä nyt kyseinen eläin lämmityksessä kyttäsi mm. pyöräilijöitä, joita ei tokikaan ole koskaan nähnyt. Meillä tosiaan ollaan tarhattu vuosia tien vieressä ja siinä tiellä treenaavat kilpapyöräilijät. Ne samat, jotka kokoontuu siihen bussipysäkille meidän tarhan eteen. Facepalm.

Hiitti meni hyvin! Ajelin ihan kiireettä ensimmäiset 1500 sen minkä poni meni itse ilman suurempaa kannustusta ja viimeiset 500 pyysin pistämään tossua toisen eteen. Koko matkan korvat pyöri päässä ja mulla oli olo, että maisemia me tässä katsellaan suurimmaksi osaksi... Kurre tietää, koska tehdään töitä. Niitä ei tehdä, kun juostaan rataa ympäri yksin, ilman mitään kilpailijaa :D

Tarvii alkaa katsella sarjoja pikkuhiljaa, kun radat kuivuu! Se niin sanoen ei ole kurakelin poni.

Ajoin muuten hiitin sillä uudella kolmipalalla. Jätin suunsulkijan pois. 

Ei jälkeäkään mammaa kuskaavasta pikkuponista.

Törkeästi myöhässä oleva kisaraportti

Mitä suurimmat pahoitteluni vain viikon myöhästyneestä kisarapsasta - olen nimittäin nukkunut! Ja paljon. Kesäkuntodieetti alkaa vaatia veronsa ja viime viikolla laskettiin päivittäisiä kaloreita, joka on aikaansaanut varsin nuutunutta olemusta iltaisin. Saatoin nukkua viime yönä reilu 12h. Teki hyvää!

(c) Emma Vähä-Pesola

Salikissailusta takaisin Porin alueen maneeseihin. Sunnuntaina 27.3. käytiin Kullaalla Ratsutalli Cruisen harkkakisoissa. Jonsku ja Kurre ajelivat 50 cm radan sujuvasti läpi. Jonsku starttasi ensimmäistä kertaa rataa arvostelulla 367.1 ja toisen vaiheen aika ei riittänyt sijoille, mutta hyvä puhdas rata saatiin aikaan. Nää 50 cm esteet on Kurrelle nykyään kyllä niin vitsi! Hyvä, että on helppoa ja Jonsku saa harjoitella, mutta korvien asento ylläolevassa kuvassa kertoo kaiken. Ponin korvien asento siis. Kurre oli ihan intona kun pääsi hyppäämään ja kävi kisapaikalla varsin kuumana, kun kävelin sen kanssa maasta alkukäyntejä. Jonsku oli opettelemassa rataa ja lähdin tietä pitkin kävelemään vieressäni narussa poni, joka lähinnä sinkoili kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. 

Siitä mä kyllä tykkään, että ratsastajan kanssa Kurre reagoi vain ja ainoastaan eteenpäin! Narussa se saa mun kanssa riehua ja kuumua, mutta Jonsku kun kiipeää kyytiin, se kaikki ylimääräinen energia menee eteenpäin menoon. Se ei hypi pystyyn eikä pukittele. Komentamista neiti saattaa kiukuta pukilla, mutta nekin on yksittäisiä ja varsin säälittäviä yrityksiä.

Tää on ihana! Jonsku jäi hypyssä jälkeen, mutta ponia ei kiinnosta. "Mä hoidan mä hoidan!"
(c) Emma Vähä-Pesola

Koska saatiin hyvä flow päälle, suunnattiin maanantaina 28.3. heti POR:n 1-tason kisoihin Porin ratsastuskeskukseen. Kyseessä oli Jonskun ekat ulkopuoliset kisat ja ensimmäiset harkkakisoja tasoa virallisemmat kisat. Ilmoittauduttiin 40-50 cm ja 60 cm sopimuksella, että jos 60 cm verkassa jännittää estekorkeus liikaa, jäädään pois. Rata oli Porissa tosi kiva, selkeitä linjoja ja vain viimeiselle okserille oli tiukempi käännös. Ihan valtavat iso plussa siitä, että se kyseinen tiukan kurvin okseri oli toisena verkkaesteenä! Kokemattomat kisaajat saivat harjoitella tietä etukäteen. Teroitin Jonskulle luonnollisesti ulkoapujen tärkeyttä, sillä ulkoavuilla hevosen saa kääntymään vaikka pennin päällä - vain sisäohjasta vetämällä saattaa kurvi mennä vähän pitkäksi.

Ihanku virtahepo! 40-50 cm
(c) Emma Vähä-Pesola

40-50 cm meni hienosti ja sujuvalla radalla. Arvostelu A.1.0 toi tytöille ruusukkeen kotiin ja on se ruusukkeen tuoma ilo Jonskun ikäiselle ratsastajalle iso juttu :) Rata oli sama myös seuraavassa luokassa ja edellisen luokan palkintojenjaosta sai jäädä suoraan verkkaan, koska kuten aikaisempi luokka, Kurre starttasi taas luokan ensimmäisenä. Poni pidettiin odotteluaika lämpimänä loimen alla ja verkassa päästiin heti ottamaan pätkät laukkaa ja verkkahypyt. Sovittiin Jonskun kanssa ekan luokan jälkeen vielä uudelleen, että sanoo heti jos korkeus on liikaa verkassa, jotta jäädään pois. Tiesin ratsukon selvittävän radan, jos Jonsku vain uskaltaa sille lähteä. Ensimmäisen täysikorkuisen verkkahypyn jälkeen tyttö olikin yhtä hymyä, eli ei muuta kuin tulta kohti ja radalle.

60 cm
(c) Emma Vähä-Pesola

60 cm lähti hienosti liikkeelle! Yksi pudotus otettiin radalta, mutta se ei tosiaankaan haitannut. Kokonaisuus oli hyvä, poni oli aivan liekeissä ja Jonsku hyppäsi ekaa kertaa kokonaista 60 cm rataa. Kuten kahdesta ylläolevasta kuvasta näkee, myös tuo ponin hyppytekniikka hiukan paranee kun esteet nousee. Jonsku sanoikin radan jälkeen, että nyt poni tuntui oikeasti hyppäävän... No onko ihme, kun poni leiskautteli ihan onnessaan vähintään 70 cm rataa, vaikka tikut olivatkin matalammalla. Liioittelusta näkee, että se on sinänsä hypännyt aika vähän ja epäsäännöllisesti viime aikoina. Kurre on hirveällä draivilla menossa ja on sitä mieltä, että mitä korkeammalta, sen parempi!

Arvostelu A.2.0 ei tällä kertaa tuonut pudotuksen takia rusettia kotiin, mutta olen tosi tyytyväinen tyttöjen tekemiseen. Kurre auttaa Jonskua parhaansa mukaan ja se on asia, mitä kukaan ponin tunteva ei olisi pari vuotta sitten siitä uskonut!

Ratavideot tulevat omassa postauksessaan nähtäville :) 

Viikon treenit

Ajattelin jatkossa läpikäydä perustreenikuulumiset yhden viikottaisen postauksen muodossa - tai mä en ainakaan keksi perus ajolenkistä tarpeeksi jutun juurta, jotta selittäisin sellaisista aina koko postauksen verran. :D Näihin voin miettiä myös seuraavan viikon liikutusta, joka tosin elää kyllä tilanteen mukaan

Kurre on ollut valjaissa sunnuntaina, tiistaina ja torstaina. Tänään lauantaina joko ajan tai juoksutan, jos Jonsku ei ehdi ratsastamaan ja sunnuntai ja maanantai menee estekisoissa.

Tämän viikon ajotreenit voi niputtaa yhteen sanomalla, että kyllä se pyörä pyörii. Meidän lenkit kulkee sillä tavalla samaa kaavaa, että kävellään niin kauan kun poni malttaa, siitä lähdetään hölkälle ja ensimmäinen kierros - noin 2 km lenkki metsätietä - mennään hiljaksiin, lihaksia lämmitellen. Pikkuhiljaa Kurre alkaa itse kiristää vauhtia ja jos ajetaan vetoja, lämmitän pari kierrosta ja sen jälkeen vetoja 3 + 3 tai 3 + 3 + 3, riippuen taas tilanteesta. Starttikaudella 3 + 3, starttikuntoa tavoitellessa 3 + 3. Yksi veto on noin 500 metriä ja käännän aina suoran päässä ympäri ja toinen veto heti perään, samaten kolmas. Sitten palauttelua loppukierroksen 1,5 kilometrin verran hiljaista hölkkää ja myös kävelyä jos Kurre niin haluaa ja sitten taas sama alusta.

Tiistaina osuttiin metsään samaan aikaan, kun ystäväni oli ajamassa heidän raviputteaan ja saatiin täten treeniseuraa. Kurre on yksin treenatessaan yksi iso vetelä räkä, mutta innostui ihan hillittömästi seuralaisesta ja pisteli menemään suomiputen vieressä itseluottamusta uhkuen. Kurrella on kyllä huima kilpailuvietti! Meillä mennään rennosti, kun ohjat on löysällä ja vaikka en koko lenkin aikana koskenut ohjaslenkkeihin eli ottanut ohjia kunnolla tuelle, Kurre haastoi Veikkaa välillä korvat niskassa käyden, vaikka pääasiassa se hölkötteli korvat hörössä. Tää oli mulle tosi hyvässä kohtaa tää seuran saanti, sillä sain varmuuden omille mietteilleni - kyllä poni on starttikunnossa ja edelleen se rakastaa juoksemista :) Starttikunnosta ovat kielineet myös lenkkien aikana nähdyt kyttäämiset ja akrobaattiset kevätjuhlaliikkeet. Onneksi se ei tee virheliikettäkään ratsastaessa, keskittyy esittämään mamalle kaikki nuo energiapurkauksensa. Hyvin se ne kilonsa kyllä kantaa. Ne, joista kitisin edellisessä postauksessa.

Olen ajanut vallan riimu päässä viime aikoina, kuten Facebookissa julkaistusta videopätkästä torstailta huomaa. Mulla on vaan ravinivel ja ratsastaessa Kurrella on kolmipala, joka selvästi sopii sen suuhun paremmin. Tarvii ostaa sille se ravikolmipala, haluan kuitenkin pitkien ohjien kanssa käyttää kuolaimessa viikseä (miten tuo sana taipuu?) joka pitää kuolaimen paikallaan suussa myös käännöksissä.

Kurren viikko 13:

Maanantai: estekisat

Tiistai: palauttelua, joko kärryiltä tai maasta taluttaen

Keskiviikko: kevyt, lyhyt ajo tai vapaa, päätän tiistain palautteluiden jälkeen

Torstai: vapaa

Perjantai: hiitti kilpavarusteissa radalla

Lauantai: kevyt palautus/ratsastus

Sunnuntai: ratsastus/vapaa

Kurrella on siis aina pari vapaata ennen starttia ja hiittiä, toimii meillä. Tiedän Jonskun ja Viivin ratsastelut vasta ensi viikon puolella, tällä hetkellä luonnostelisin ne viikonlopulle. Liikutuskalenteri elää ja muotoutuu lopulliseen muotoonsa vasta, kun tiedän tyttöjen liikkeet :)

Mitä sinä haluat tästä blogista lukea?

Jätä postaustoiveesi kommentteihin!

Hevosen ylipaino (ja metabolinen oireyhtymä)

Pois alta, mahaa tuodaan!

Liikalihavuus on Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa yksi suurimmista terveysongelmista niin ihmisillä kuin eläimillä. Koska kaviokuume liittyy hevosilla voimakkaasti lihavuuteen (metabolinen syndrooma, hyperinsulinemia), suurin osa hormoniperäisistä kaviokuumeista  pystyttäisiin ehkäisemään oikeanlaisella ruokinnalla ja liikunnalla.

(Savon eläinsairaala, 2015)

Kurre on lihava. Liian lihava.

Se on kylmä fakta.

Kurre on aina lihonnut helposti. Varsana se luonnollisesti sai syödä minkä söi, mutta korkeuskasvun loppuessa se oli pakko siirtää rajoitetulle heinälle - vuosi yritettiin vapaata heinää, mutta Kurren ykkösprioriteetti oli syödä koko maailman edestä. Ei tiennyt, vaikka uusi jääkausi olisi ollut tulossa! Pienen ponin oli nälkä! Joka tapauksessa, hän joutui säännöstellylle heinälle. Hänet on myös haettu kesken 2-vuotislaidunkesän kotiin, sillä pelkäsin ponin räjähtävän. Tilanne oli meille sinänsä uusi, sillä Pommac ei määräänsä enempää syönyt, vaikka kiloja hiukan ruunauksen jälkeen ottikin.

Pikkuponin painonhallinta on kirjaimellisesti pain in the ass. Ruokkijalla on oltava teräksinen sydän ja ohjattua liikuntaa ajon tai ratsastuksen merkeissä tulisi olla tarjolla runsaasti. Mulla on ollut sekä se nirso ruokiensa närppijä, että tämä jolle käy kaikki. Jep, mulle mieluummin se nirso. Tällaisen superahneen kanssa tulee kaikki mukavat lieveilmiöt, kuten hiekka suolistossa jatkuvan maan kaivelun bonuksena. Toinen pain in the ass on saada poni syömään psyllium. Kaikki muu kyllä uppoaa, mutta luonnollisesti psyllium on pahaa. Eikä Kurre muuten syö kurkkua, vaikka se sitä aina kerjää mun evästäessä ponin välittömässä läheisyydessä. Emäntä kun rakastaa kurkkua.

Ikävä kyllä viime kesänä Kurre pääsi lihomaan aivan liikaa ja sitä on systemaattisesti laihdutettu kotiinpaluun jälkeen. Ei sitä ilkeyttään lihotettu, mutta liikaa ruokaa yhdistettynä liian kevyeen liikuntaan oli Kurrelle huono yhdistelmä. Sillä alkoi loppukesästä etujalat reagoida ylipainoon ja ehdin pelätä kaviokuumetta - ja sitä metabolista oireyhtymää - ihan tosissani, ennen kuin poni alkoi laihtua ja etujalkojen ontuminen ja turvottelu loppui.

Kaviokuume eli laminiitti on hevosen kavioluuta ja sarveiskaviota toisissaan kiinni pitävän lamellikerroksen tulehdustila, jonka tarkka syntymekanismi on huonosti tunnettu. Kaviokuume on yksi kivuliaimmista sairauksista hevosilla, joka pahimmillaan saattaa johtaa pysyvään invaliditeettiin.

(Savon eläinsairaala, 2015)

Normaaleissa varsan mitoissa

Ylipaino altistaa kaviokuumeelle ja uskallan väittää, että Kurrella se oli todella lähellä viime kesänä. Kaviokuume ja metabolinen oireyhtymä - joka on ihmisen II-tyypin diabetesta vastaava tila - eivät ole ainoita ylipainoon liitettyjä sairauksia, vaan muun muassa se myös vaikeuttaa tamman tiinehtymistä sen hormonitoiminnan häiriintyessä. Kurren hormonitoiminnassa tunnetusti tuntuu olevan sanomista muutenkin, sitähän ei saatu ollenkaan luonnolliseen kiimaan kaksi kesää sitten astutusreissulla. Se näytti kiimaa viime keväänä, eli oletettavasti se oli suoraan kilpakunnosta liian hyväkuntoinen hormonitoiminnan luonnollisen toiminnan kannalta. Hevosella tilanne voi olla sama kuin paljon liikkuvalla ihmisellä, jonka kuukautiskierto on häiriintynyt runsaan liikunnan vuoksi.

Nyt poni on laihtunut yhden sata kiloa viime kesästä ja vielä on matkaa, jotta ollaan rehellisesti kilpaponin näköisiä. Laihtuminen on hidasta, koska Kurre tarhaa tällä hetkellä Lailan kanssa. Lailan on kuitenkin saatava järkevä määrä heinää päivälläkin, kasvava, siro, noin 170-senttinen pikkutyttö ollessaan... Kurre käyttää tätä häikäilemättä hyväkseen ja imuroi kaikki Lailalta jäävät korret parempiin suihin. Liikutusohjelmassa on tällä hetkellä hikiliikuntaa 3-4 kertaa viikossa työvuorojeni mukaan ja 1-2 kertaa kevyempää liikutusta Jonskun ja Viivin ratsastaessa.

Kurre ei todellakaan laidunna kesällä.

Rakkautta on myös ruuan rajoittaminen ja ponin pitäminen hoikkana tai normaalipainoisena. 

Vaikka ne pyöreät pikkuponit olisi "kuinka söpöjä".

Raviponin treenaus ratsastamalla

Mun makuun vaihtelu on tärkeää. Pohditaan tänään ratsastusta ravitreenin tukena - postauksen innoittajana ovat kuvat, jotka jaoin blogin Facebookissa männäpäivänä.

2012. 4-vuotiaan ensimmäisiä ratsastuskertoja.

Ravitreenaus ja ratsastus kehittävät hevosella eri lihaksia ja pelkästään ratsastettu hevonen on harvoin yhtä nopea ravaamaan, kuin ravitreenattu. Samaten taas ravihevosen on mahdotonta yhtäkkiä ottaa takaosa kunnolla alle, polkea liikettä mahan alle - eikä tässä ole mitään väärää! Ratsulta halutaan erilainen liikemekaniikka, kuin ravurilta; ratsun tulee kantaa ratsastaja niska korkeimpana kohtana, selkä ylhäällä ja polkea takaa kunnolla alleen, takajalkojen tullen enemmän mahan alle - ns. istua takaosansa päällä. Ravihevonen taas potkii enemmän liikettä taaksepäin, kilpavauhdissa kylläkin useimmiten selkä ylhäällä vatsalihakset käytössä. Mitä, jos näitä kahta liikkumistapaa käyttää tukemaan toisiaan?

Kurre oli geeniarpajaisten söpöysjonossa ja unohti hakea annoksen korrektia rakennetta. Katselin sitä viimeksi eilen ja vaikka se on vihdoin vankistunut ja aikuistunut (jo 8-vuotiaana!), se on silti pitkärunkoinen ja ihan aavistuksen takakorkea. Pitkä runko tuo omat ongelmansa, kun sovitellaan ravissa jalkoja alle. Ratsastuksen puolella tämä on hiukan helpompaa, kun liike ei käy varsinkaan nuorilla ratsastajilla niin äärirajoilla. Ratsastuksella saadaan myös treenattua esimerkiksi Kurrelle todella tärkeitä sivuttaisliikkeitä erilaisin väistöin - väistöt jumppaavat lavoja ja lavat ovat ensimmäinen paikka, jotka meillä jumiutuvat ravitreenissä. Kurre on puoliammattilaisen ratsastamana ymmärtänyt kunnolla, miten ratsastaessa tulisi liikkua ja käyttää koko kroppaa, eikä vain heilutella jalkoja rungon alla. Tämä on meidän kohdalla ollut todellinen win-tilanne, sillä Kurre on rakentanut paljon aiempaa tasapainoisemman lihaksiston.

Meidän kohdalla ratsastuksesta ei ole ollut käytännössä mitään muuta, kuin hyötyä. Kurre oli nuorena varsinainen silakka, eikä sillä ollut esimerkiksi takapäässä tai selässä voimaa käytännössä yhtään. En tykkää ajatuksesta vedättää pikkuponilla rengasta hiekalla takapään voiman vuoksi ja valitsin mieluummin ratsastuksen tätä tarkoitusta varten. Silloin mahtavan ahkera hoitajatyttö Viivi jaksoikin käydä Kurrella kiipeämässä Porin ainoaa mäkeä sekä ravissa että käynnissä, laukkaa kun en antanut parivaljakon vielä ottaa. Halusin, että Kurrelle ihan todella opetetaan laukannosto, eikä sitä ajeta ikinä koskaan milloinkaan ravista laukalle vain vauhtia kiihdyttämällä. Nykyään olen äärimmäisen tyytyväinen tähän päätökseen, sillä Kurrelle jako on selkeä - ratsastaen saa laukata, kärryiltä ei. Laukka tulee kärryiltä vain tahdin kadotessa, sitä ei tarjota ensimmäisenä vauhdin kiihtyessä.

Rehellisesti Kurre alkoi kehittyä lihaksistoltaan, kun W kiipesi selkään ja alkoi ponia ratsuttaa. Alun perin oli tarkoitus vain opettaa ponille perusjutut, jotta nuoret tytöt (ja pojat) voisivat sitä ratsastaa, mutta neiti osoittautuikin yllättävän lahjakkaaksi tyypiksi ratsastuksen saralla. Nyt poni on kisannut helppo B-luokan virallisella 2-tasolla ja treenailee kotona helpon A:n asioita - vastalaukka ja avot on jo tuttua kamaa. Estevalkuissa on hypätty 80 cm tehtäviä ja 60 cm menee ratana täysin ponin huristellessa, 70 cm tarvii vähän jo ratsastajankin tehdä töitä. En näe syytä, etteikö Kurre hyppäisi joskus 80 cm ratana, jos ratsastaja osaa asiansa ja tuo hyvään ponnistuspaikkaan. Myönnän, että jatkokisasuunnitelmia on, jos saadaan sopiva kisapilotti myös pk-seudulta.

2013. Ehkä viides(?) kerta W:n ratsastamana.

Tässä kohtaa haluan nostaa esille, että peräänanto ei ole yhtä kuin kaula kaarella kulkemista. Nuorille ratsastajilleni painotan aina, että peräänanto tulee palkintona ratsastajalle, kun kaikki nappulat ovat kohdillaan. Meillä ei ikinä koskaan milloikaan saa ohjista sahailemalla kiskoa ponin kaulaa kaarelle, vaan sen ennemmin annetaan liikkua pää ylhäällä, kunhan se liikkuu rentona. Peräänanto lähtee takaosasta takaa eteen-ajatuksella, ei edestä taaksepäin kiskomalla. Peräänanto tulee kuin itsestään, kun poni liikkuu tasapainossa takaa eteen, hyvässä tempossa, rentona. Ratsastaja selässä tarjoaa kevyen, tasaisen ja luotettavan tuntuman kahdella ohjalla, ratsastaa jalalla takaosaa. Peräänanto on kokonaisuus, ei pelkkä kaulan asento. Kootussa Ravissa-blogin Noora kirjoitti asiasta hyvän mielipidepostauksen muutama päivä sitten. Suosittelen tutustumaan.

Mitä ratsastus on tehnyt meille? Vahvempi takaosan lihaksisto auttaa huikeasti, kun lähdetään voltista. Nykyään Kurre ihan todella istuu kiihdytyksessä takaosalleen ja ponnistaa takaa liikkeelle. Kurre on aina ollut hidas lähtijä eikä vieläkään räjähdä liikkeelle, mutta tilanne on parantunut ihan huomattavasti verrattuna parin vuoden takaiseen. Tähän on auttanut sekä peräänanto kouluratsastuksessa, että esteiden hyppääminen - jumppaaminen pikkuesteillä on todella tehokasta ja sitä voi tehdä usein. Minulle hyvä hyppytekniikka ja tasainen ponnistus molemmilla takajaloilla on paljon tärkeämpää, kuin kuinka korkeista esteistä poni pääsee räpiköimään yli. Pääasia on, että ponilla on kivaa ja se tekee mielellään töitä.

Meillä myös laukkaaminen on ollut varsin kullanarvoista. Nuorempana toki laukkailu meni myös lapsekkuuden piikkiin, mutta nyt kun laukkaaminen selästä on täysin luvallista, ei sitä tosiaan tarjota pahemmin kärryiltä. Ennen Kurre kotona kyttäillessään hyppäsi aina sivulle ja sortui laukalle, nykyään jatketaan pääasiassa ravilla vaikka minkälaisten kevätjuhlaliikkeiden jälkeen. Toki välillä vähän lapsettaa poniakin. Ainakin silloin, kun ajan pelkkä riimu päässä ja on hirmukivaa riepotella mamaa välillä vähän laukatenkin. Hölmö poni.

Viimeisenä vielä huomionarvoinen tekijä; ratsastustakin on monenlaista. Meille W:n tekemä ratsutuskerta on kunnollinen treenikerta, jossa poni joutuu antamaan itsestään kunnolla irti. Viivin ja Jonskun ratsastus on ponille enemmän vain kevyttä liikutusta, sillä tytöt eivät osaa ratsastaa ponia tasaiseen peräänantoon ja kantamaan itseään kunnolla. On aivan eri asia kantaa itsensä ja liikkua isosti eteen, kuin kulkea pitkänä, matalana ja vaihtaa askellajia kun sitä pyydetään. Tyttöjen liikutus on hyvää palauttelua ja rauhallisempi tahti sopii Kurrelle hyvin. Se kuitenkin kaipaa myös sitä kunnon hikitreeniä ja aisoissakin siirtyy itse hölkälle, kun hänen korkeutensa mielestä on kävelty tarpeeksi. :)

2015. 3 vuotta ratsastusta takana, joista 2 tavoitteellisemmin.
(c) Emma Vähä-Pesola

Huomaathan, että tässä postauksessa olevat mielipiteet ovat omiani. Vaikka ratsastus sopii treenimuotona Kurrelle, kaikki eivät sitä varmasti tarvitse ja jokainen poni - tai hevonen - on yksilö! 



Kuvia vuosien varrelta

Availin vanhoja kuvatiedostoja ulkoiselta kovalevyltä - ja aijai mikä vauva sieltä löytyi!

Ihan piäni! Vuodelta 2009, vuoden ikäisenä.
(c) Henna Glade

Vuodet vierii ja lapset kasvaa. Sitä harvemmin vaan konkreettisesti näkee, ennen kuin on jotain mihin verrata! Onneksi Kurrea on tullut kuvattua runsain mitoin ja kun lopetin nauramisen, sain idean kasailla Kurren kasvua julkisesti näkyville.

1-vuotiaana
(c) Sarianna L.

2-vuotiaana
(c) Sallis Lindqvist

5-vuotiaana
(c) Janita Koivumäki

8-vuotiaana, 18.3.2016

On se ainakin mahan kohdalta pyöristynyt! Kurre valitsi geenijonossa sen, jossa jaettiin söpöyspisteistä - ei tuolla rakenteella ihan herkästi usko sen soveltuvan mainiosti käyttöön. Näytillä käydään lähinnä huvin ja urheilun vuoksi, ei todellakaan näyttelypalkinnot horisontissa siintäen :D

Kuvista voi päätellä myös Kurren olevan jojolaihduttaja. Se on meinaan vaihteeksi laihdutuskuurilla. Ehkä ikuisella sellaisella?

Kisavalmisteluja estetunnilla

Jonskun ja Kurren yhteinen ura lähenee loppuaan meidän muuton takia ja sen kunniaksi skabataan oikein urakalla! Aloitetaan pääsiäissunnuntaina Jonskun ridakoululla 50 cm ja maanantaina Porin tallin kisoissa 40-50 cm - ja eka 60 cm, jos Jonsku on ekan luokan jälkeen vielä sitä mieltä.

Eilen käytiin siis Kullaalla estetunnilla. Viimeksi Jonskua jännitti ihan hirveästi, mutta nyt oli hyvinkin rento tyyppi satulassa. Satulan alla olleesta tyypistä ei voi ihan samaa sanoa, Kurre oli piiiiikkusen onnea täynnä! Esteitä! Lisää! Tänne! Hyppään kaiken! Ponineiti kuumeni kiehuvaksi eikä meinannut pysyä villahousuissaan, mutta Jonsku hanskasi homman hienosti. Jonsku jos joku on kehittynyt paljon lyhyessä ajassa!

Tunnilla keskityttiin ajatukseen kisaverkasta ja sitten päälle rata kertaa kaksi. Eka kerta joku 40 cm tasolla, seuraavaksi halukkaille nostettiin. Meidän tytöt halusi, vika rata oli 40-50 cm ja Jonsku myönsi, että tuntui aika helpolta... Siltä se näyttikin :) Nyt on mennyt jakeluun, että tarpeeksi vauhtia niin esteratsastus on hiukan helpompaa. Radalla ei ollut mitään ihmeellistä, yksi suhteutettu ja muuten vain yksittäisiä esteitä. Lätkäisin ratavideot vain peräjälkeen yhdeksi isommaksi videoksi ja vaikka eka suoritus ei ollut huono, tokalle parannetaan selvästi. Kurre ei mieluusti tee tasapainottomia, tiukkoja vastalaukkakaarteita ja pudottaakin raville, kun Jonsku ei huomaa vaihtaa laukkaa esteen jälkeen. Näillä esteillä se ei haittaa, sillä Kurre hyppää 60 cm hienosti ravilähestymisellä ja tunneilla käydään, jotta opitaan. Toisella kierroksella Jonsku on enemmän itse menossa oikeaan suuntaan esteiden jälkeen ja vain viimeinen kaarre tehdään vastalaukalla. Toisen radan kakkonen putoaa etujalkavirheestä, kun poni tulee hiukan liian pitkänä vähän edelliseltä kierrokselta nostetulle pystylle. Poni tsemppaakin loppuradalle ja nostelee koipiaan korkeammalle.

Pudotus olisi todennäköisesti jäänyt väliin, jos poni olisi tullut kakkoselle lyhyempänä ja enemmän takajaloilla, nyt se kulkee Jonskulla vielä pitkänä ja vähän matalana. Pari vuotta ratsastanut ja maksimissaan kerran kuussa hypännyt Jonsku keskittyy kuitenkin vielä esteratsastuksen perusteisiin ja Kurre jeesailee minkä pystyy.

Kurre pyyhälsi pitkin maneesia hyvässä temmossa heti ekasta laukannostosta. Se on ollut tässä vähän kiimaisen oloinen ja saatoin sanoa Jonskulle, että se voi olla vähän vetelä. Hups. Ei ollut. Mutta hyvä näin! Jonsku sai istua ja odottaa esteitä. Onneksi Kurren kuumuminen näkyy lähinnä maagisesti lisääntyneenä eteenpäinpyrkimyksenä.

Linkki videoon