DMRT3 ravivarmuusgeeni - tai sen puute


"Raviurheilussa toivottava DMRT3-geeniominaisuus on muotoa A/A. Tutkimusten perusteella tämän geenimuodon omaava hevonen on ravivarmuudeltaan parempi kuin hevonen, jolla tätä geenimuotoa ei ole. Hevonen pystyy tällöin paremmin ravaamaan täydessä vauhdissa rytmikkäästi rikkomatta laukalle.
Tutkimuksissa on todettu, että A/A-geenimuodon omaavat hevoset ovat voittaneet raviurheilussa enemmän palkintorahoja kuin hevoset, joilla tätä ominaisuutta ei ole. Hevosen harjoitus- ja kehityssuunnitelma voidaan määritellä paremmin varhaisessa vaiheessa, mikä pidentää myös hevosen kilpauraa.
Emästä ja isästä siirtyy molemmista jälkeläiselle yksi alleeli (A tai C), ja tämän tiedon pohjalta voidaan laskea todennäköisyys halutun ominaisuuden periytymiseen. Raviurheilussa toivottava geenimuoto on A/A. Ratsupuolella toivotumpi geenimuoto on A/C tai C/C."
 Suomen Hevosenomistajien keskusliitto

Ravivarma?

Mainitsin tosiaan tässä postauksessa, että raviponirotuna laajalti käytetty gotlanninruss ei minun tietojeni mukaan omaa ravivarmuusgeeniä, vaan rotu on kokonaan C/C-mallia. Siitä huolimatta gotlanninruss on maailman nopein raviponirotu. Kieroa, eikö totta?

Asia voidaan kääntää myös toisin päin. A/A-geenimuotoa kantavaa voinee tässä epävirallisessa analyysissani kutsua luonnonjuoksijaksi - ravi käy helposti ja hevosen on helppo ylläpitää kovavauhtista ravia. A/C- ja C/C-geenimuotoinen hevonen (tai poni) hyppää helpommin laukalle, eikä se välttämättä ravaa yhtä sulavasti. Russit monesti paranevat vanhetessaan, juoksihan esimerkiksi Gumino parhaita tuloksiaan reilustikin yli kymmenvuotiaana.

Ponit on niin sanotusti opetettava juoksemaan, ne harvassa tapauksessa tekevät sitä luonnostaan. Ponin ikääntyessä juoksutekniikka paranee väkisinkin, kun sitä treenataan pitkäjänteisesti ja ne oppivat hallitsemaan raajojaan kovassa vauhdissa vuosien varrella aina vain paremmin.

"Geenimutaatio koskee hevosilla kromosomia 23 ja se vaikuttaa selkäytimen tasolla toimiviin hermoyhteyksiin, jotka koordinoivat vasemman ja oikeanpuoleisen jalan liikkeen keskenään."
Lähde

Ylläoleva sitaatti vahvistaa osaltaan ajatustani. Esimerkiksi salilla treenaavan ihmisen hermotus tiettyyn kohdelihakseen paranee, kun sitä treenaa ja keskittyy oikeaan liikerataan sekä puhtaaseen suoritustekniikkaan. Ihan yhtälailla ponin hermotus paranee oikeanlaista treeniä saadessaan. Mitä enemmän hermotus paranee, sitä helpompi ponin on hallita raajansa myös kovassa ravissa ilman sortumista laukalle. Ymmärtääkö joku, mitä ajan takaa? :D

Minulla on tästä jonkinlainen eläinkoe tehtynä, koe-eläimenä Kurre. Se ravaa varsin puhtaasti sitä vähän päälle 2.00 minuutin aikaansa, mitä se tällä hetkellä on starteissa mennyt. Ajan sillä kotonakin vain ja ainoastaan sitä vauhtia, mitä se menee vaivatta puhtaalla ravilla. Kurren kohdalla myös pohja ratkaisee paljon ja jos pohja on huono, ei ravata askeltakaan. Kurre pystyy ontumaan kaikkia neljää jalkaa yhtä aikaa, jos pohja ei neitiä miellytä. Silloin on turha ravuuttaa, kun se ravi ei ole puhdasta.

Kurre oli treenannut pari-kolme vuotta ravia, kun sen selkään kiipesi ratsuttaja ensimmäistä kertaa. Ajotreeni on auttanut huikeasti ratsastusoppiin tuloa, sillä ponilla oli jo valmiiksi lihaksia, kuntoa ja tasapainoa. Silti se yllätti täysin, sillä Kurre on aisoissa ja osaavan ratsastajan alla kuin eri poni. Sillä on oikeasti aika hyvä ja matkaavoittava laukka. Laukassa on laatua ja on sieltä näkynyt vähän schwungiakin, sen verran kuin suhteessa vähän ratsastettu poni jaksaa kantaa. Kurrella on ihan selvästi lahjoja kouluratsastukseen, Mun salainen (tai ei enää niin salainen) haave onkin, että se kisaisi joskus 3-tason luokan kouluratsastuksessa hyväksytyllä tuloksella. Ihan vaan, jotta voin sanoa mun ponin tekevän lähes mitä vain ;)

"CC-hevoset voivat olla hitaampia oppimaan ravin, joten niille on annettava aikaa kehittyä."
Ravigeenin löytäjä, ruotsalaistutkija Kim Jäderqvist

Kurren kehumisesta takaisin aiheeseen. Kurren kauniista, tahdikkaasta laukasta saa melko varmasti kiittää C/C-geenimuotoa. Laukka on puhtaan kolmitahtista, siinä on selkeä liitovaihe. Esimerkiksi A/A-geenimuotoa kantavan lämminverisen laukka on useimmiten nelitahtista ilman liitovaihetta - ja se on ihan ok! Niin sen kuuluukin olla, koska hevoselle on jalostettu ravivarmuutta ja jalostukseen on valikoitunut ravivarmoja, melko varmasti A/A-geenityypin hevosia. Tällaisen hevosen voi opettaa laukkaamaan, mutta laukan laatu ei koskaan tule olemaan C/C-hevosen tasolla. Koska geenit.

A/A-hevosesta voi saada kivan maastomopon ja vaikka pienten esteluokkien puksuttimen, jos laukan ja hevosen tasapainon kanssa jaksaa tehdä pitkäjänteisesti töitä. C/C-hevosesta saa varmemmin kisaratsun, ihan jo sen geenien perusteella. Minä en mitenkään ylenkatso esimerkiksi lämminverisen kanssa harrastavia, mutta itselleni haluan tulevaisuudessa ratsurotuisen - haluan kilpailla ja haluan hevosen, jonka kapasiteetti riittää seuraluokkia pidemmälle. Ja hei, minun hevosrotuni kaikista tarjolla olevista on se lämminverinen. Ravihevosena. Maailman ihanimmalla luonteella varustettuja hevosia.


Hevosurheilun artikkeli 25.4.2014


Lopuksi pitää vielä muistaa, että pelkät geenit eivät riitä tekemään hevosesta ravi- tai ratsuhevosta. Tai ponia. Myös rakenne, valmennus ja hevosen muut geenit vaikuttavat. Gotlanninruss on erinomainen esimerkki C/C-geenityypistä, jota voi systemaattisella valmennuksella ja kilpailuttamisella kehittää ravaajana. Nuoren ponin kanssa ei kannata heittää kirvestä kaivoon, jos se ei kolmivuotiaana ravaa 2.30-aikoja. Ponille kannattaa antaa aikaa kehittyä ja oppia hallitsemaan raajansa, jotta se voi turvallisesti ja puhtaasti kiristää juoksuvauhtiaan. Kehitys tapahtuu aina yksilön omalla tahdilla. Ihan kaikista poneista ei raviponia saa välttämättä koskaan, mutta fiksusti suunnitellulla treenillä taatusti jokainen voi ainakin kokeilla raviponin uraa.

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä ja kiinnostava postaus! Tuosta sain toivoa omaakin ponia ajatellen, kun menee nyt vain 2.30 pätkissä ja kierrosajat lähinnä 2.40 ja on kuitenkin "jo" kuusi vuotias (mutta aloitti kilpailemisen vasta 5-vuotiaana).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos mun ajatuksenvirta oli ymmärrettävää! Sinuna en heittäisi tosiaan vielä pyyhettä kehään, vaan monipuolista treeniä ja myös sitä vauhdinajoa ja kilpailuja alle. Pikkuhiljaa ne siitä kehittyy! :)

      Poista
  2. Todella mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista