Viikon treenit



Ajattelin jatkossa läpikäydä perustreenikuulumiset yhden viikottaisen postauksen muodossa - tai mä en ainakaan keksi perus ajolenkistä tarpeeksi jutun juurta, jotta selittäisin sellaisista aina koko postauksen verran. :D Näihin voin miettiä myös seuraavan viikon liikutusta, joka tosin elää kyllä tilanteen mukaan

Kurre on ollut valjaissa sunnuntaina, tiistaina ja torstaina. Tänään lauantaina joko ajan tai juoksutan, jos Jonsku ei ehdi ratsastamaan ja sunnuntai ja maanantai menee estekisoissa.

Tämän viikon ajotreenit voi niputtaa yhteen sanomalla, että kyllä se pyörä pyörii. Meidän lenkit kulkee sillä tavalla samaa kaavaa, että kävellään niin kauan kun poni malttaa, siitä lähdetään hölkälle ja ensimmäinen kierros - noin 2 km lenkki metsätietä - mennään hiljaksiin, lihaksia lämmitellen. Pikkuhiljaa Kurre alkaa itse kiristää vauhtia ja jos ajetaan vetoja, lämmitän pari kierrosta ja sen jälkeen vetoja 3 + 3 tai 3 + 3 + 3, riippuen taas tilanteesta. Starttikaudella 3 + 3, starttikuntoa tavoitellessa 3 + 3. Yksi veto on noin 500 metriä ja käännän aina suoran päässä ympäri ja toinen veto heti perään, samaten kolmas. Sitten palauttelua loppukierroksen 1,5 kilometrin verran hiljaista hölkkää ja myös kävelyä jos Kurre niin haluaa ja sitten taas sama alusta.

Tiistaina osuttiin metsään samaan aikaan, kun ystäväni oli ajamassa heidän raviputteaan ja saatiin täten treeniseuraa. Kurre on yksin treenatessaan yksi iso vetelä räkä, mutta innostui ihan hillittömästi seuralaisesta ja pisteli menemään suomiputen vieressä itseluottamusta uhkuen. Kurrella on kyllä huima kilpailuvietti! Meillä mennään rennosti, kun ohjat on löysällä ja vaikka en koko lenkin aikana koskenut ohjaslenkkeihin eli ottanut ohjia kunnolla tuelle, Kurre haastoi Veikkaa välillä korvat niskassa käyden, vaikka pääasiassa se hölkötteli korvat hörössä. Tää oli mulle tosi hyvässä kohtaa tää seuran saanti, sillä sain varmuuden omille mietteilleni - kyllä poni on starttikunnossa ja edelleen se rakastaa juoksemista :) Starttikunnosta ovat kielineet myös lenkkien aikana nähdyt kyttäämiset ja akrobaattiset kevätjuhlaliikkeet. Onneksi se ei tee virheliikettäkään ratsastaessa, keskittyy esittämään mamalle kaikki nuo energiapurkauksensa. Hyvin se ne kilonsa kyllä kantaa. Ne, joista kitisin edellisessä postauksessa.

Olen ajanut vallan riimu päässä viime aikoina, kuten Facebookissa julkaistusta videopätkästä torstailta huomaa. Mulla on vaan ravinivel ja ratsastaessa Kurrella on kolmipala, joka selvästi sopii sen suuhun paremmin. Tarvii ostaa sille se ravikolmipala, haluan kuitenkin pitkien ohjien kanssa käyttää kuolaimessa viikseä (miten tuo sana taipuu?) joka pitää kuolaimen paikallaan suussa myös käännöksissä.

Kurren viikko 13:
Maanantai: estekisat
Tiistai: palauttelua, joko kärryiltä tai maasta taluttaen
Keskiviikko: kevyt, lyhyt ajo tai vapaa, päätän tiistain palautteluiden jälkeen
Torstai: vapaa
Perjantai: hiitti kilpavarusteissa radalla
Lauantai: kevyt palautus/ratsastus
Sunnuntai: ratsastus/vapaa

Kurrella on siis aina pari vapaata ennen starttia ja hiittiä, toimii meillä. Tiedän Jonskun ja Viivin ratsastelut vasta ensi viikon puolella, tällä hetkellä luonnostelisin ne viikonlopulle. Liikutuskalenteri elää ja muotoutuu lopulliseen muotoonsa vasta, kun tiedän tyttöjen liikkeet :)

Mitä sinä haluat tästä blogista lukea?
Jätä postaustoiveesi kommentteihin!

Hevosen ylipaino (ja metabolinen oireyhtymä)

Pois alta, mahaa tuodaan!

Liikalihavuus on Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa yksi suurimmista terveysongelmista niin ihmisillä kuin eläimillä. Koska kaviokuume liittyy hevosilla voimakkaasti lihavuuteen (metabolinen syndrooma, hyperinsulinemia), suurin osa hormoniperäisistä kaviokuumeista  pystyttäisiin ehkäisemään oikeanlaisella ruokinnalla ja liikunnalla.
(Savon eläinsairaala, 2015)

Kurre on lihava. Liian lihava.

Se on kylmä fakta.

Kurre on aina lihonnut helposti. Varsana se luonnollisesti sai syödä minkä söi, mutta korkeuskasvun loppuessa se oli pakko siirtää rajoitetulle heinälle - vuosi yritettiin vapaata heinää, mutta Kurren ykkösprioriteetti oli syödä koko maailman edestä. Ei tiennyt, vaikka uusi jääkausi olisi ollut tulossa! Pienen ponin oli nälkä! Joka tapauksessa, hän joutui säännöstellylle heinälle. Hänet on myös haettu kesken 2-vuotislaidunkesän kotiin, sillä pelkäsin ponin räjähtävän. Tilanne oli meille sinänsä uusi, sillä Pommac ei määräänsä enempää syönyt, vaikka kiloja hiukan ruunauksen jälkeen ottikin.

Pikkuponin painonhallinta on kirjaimellisesti pain in the ass. Ruokkijalla on oltava teräksinen sydän ja ohjattua liikuntaa ajon tai ratsastuksen merkeissä tulisi olla tarjolla runsaasti. Mulla on ollut sekä se nirso ruokiensa närppijä, että tämä jolle käy kaikki. Jep, mulle mieluummin se nirso. Tällaisen superahneen kanssa tulee kaikki mukavat lieveilmiöt, kuten hiekka suolistossa jatkuvan maan kaivelun bonuksena. Toinen pain in the ass on saada poni syömään psyllium. Kaikki muu kyllä uppoaa, mutta luonnollisesti psyllium on pahaa. Eikä Kurre muuten syö kurkkua, vaikka se sitä aina kerjää mun evästäessä ponin välittömässä läheisyydessä. Emäntä kun rakastaa kurkkua.

Ikävä kyllä viime kesänä Kurre pääsi lihomaan aivan liikaa ja sitä on systemaattisesti laihdutettu kotiinpaluun jälkeen. Ei sitä ilkeyttään lihotettu, mutta liikaa ruokaa yhdistettynä liian kevyeen liikuntaan oli Kurrelle huono yhdistelmä. Sillä alkoi loppukesästä etujalat reagoida ylipainoon ja ehdin pelätä kaviokuumetta - ja sitä metabolista oireyhtymää - ihan tosissani, ennen kuin poni alkoi laihtua ja etujalkojen ontuminen ja turvottelu loppui.

Kaviokuume eli laminiitti on hevosen kavioluuta ja sarveiskaviota toisissaan kiinni pitävän lamellikerroksen tulehdustila, jonka tarkka syntymekanismi on huonosti tunnettu. Kaviokuume on yksi kivuliaimmista sairauksista hevosilla, joka pahimmillaan saattaa johtaa pysyvään invaliditeettiin.
(Savon eläinsairaala, 2015)

Normaaleissa varsan mitoissa

Ylipaino altistaa kaviokuumeelle ja uskallan väittää, että Kurrella se oli todella lähellä viime kesänä. Kaviokuume ja metabolinen oireyhtymä - joka on ihmisen II-tyypin diabetesta vastaava tila - eivät ole ainoita ylipainoon liitettyjä sairauksia, vaan muun muassa se myös vaikeuttaa tamman tiinehtymistä sen hormonitoiminnan häiriintyessä. Kurren hormonitoiminnassa tunnetusti tuntuu olevan sanomista muutenkin, sitähän ei saatu ollenkaan luonnolliseen kiimaan kaksi kesää sitten astutusreissulla. Se näytti kiimaa viime keväänä, eli oletettavasti se oli suoraan kilpakunnosta liian hyväkuntoinen hormonitoiminnan luonnollisen toiminnan kannalta. Hevosella tilanne voi olla sama kuin paljon liikkuvalla ihmisellä, jonka kuukautiskierto on häiriintynyt runsaan liikunnan vuoksi.

Nyt poni on laihtunut yhden sata kiloa viime kesästä ja vielä on matkaa, jotta ollaan rehellisesti kilpaponin näköisiä. Laihtuminen on hidasta, koska Kurre tarhaa tällä hetkellä Lailan kanssa. Lailan on kuitenkin saatava järkevä määrä heinää päivälläkin, kasvava, siro, noin 170-senttinen pikkutyttö ollessaan... Kurre käyttää tätä häikäilemättä hyväkseen ja imuroi kaikki Lailalta jäävät korret parempiin suihin. Liikutusohjelmassa on tällä hetkellä hikiliikuntaa 3-4 kertaa viikossa työvuorojeni mukaan ja 1-2 kertaa kevyempää liikutusta Jonskun ja Viivin ratsastaessa.

Kurre ei todellakaan laidunna kesällä.

Rakkautta on myös ruuan rajoittaminen ja ponin pitäminen hoikkana tai normaalipainoisena. 
Vaikka ne pyöreät pikkuponit olisi "kuinka söpöjä".

Raviponin treenaus ratsastamalla

Mun makuun vaihtelu on tärkeää. Pohditaan tänään ratsastusta ravitreenin tukena - postauksen innoittajana ovat kuvat, jotka jaoin blogin Facebookissa männäpäivänä.

2012. 4-vuotiaan ensimmäisiä ratsastuskertoja.

Ravitreenaus ja ratsastus kehittävät hevosella eri lihaksia ja pelkästään ratsastettu hevonen on harvoin yhtä nopea ravaamaan, kuin ravitreenattu. Samaten taas ravihevosen on mahdotonta yhtäkkiä ottaa takaosa kunnolla alle, polkea liikettä mahan alle - eikä tässä ole mitään väärää! Ratsulta halutaan erilainen liikemekaniikka, kuin ravurilta; ratsun tulee kantaa ratsastaja niska korkeimpana kohtana, selkä ylhäällä ja polkea takaa kunnolla alleen, takajalkojen tullen enemmän mahan alle - ns. istua takaosansa päällä. Ravihevonen taas potkii enemmän liikettä taaksepäin, kilpavauhdissa kylläkin useimmiten selkä ylhäällä vatsalihakset käytössä. Mitä, jos näitä kahta liikkumistapaa käyttää tukemaan toisiaan?

Kurre oli geeniarpajaisten söpöysjonossa ja unohti hakea annoksen korrektia rakennetta. Katselin sitä viimeksi eilen ja vaikka se on vihdoin vankistunut ja aikuistunut (jo 8-vuotiaana!), se on silti pitkärunkoinen ja ihan aavistuksen takakorkea. Pitkä runko tuo omat ongelmansa, kun sovitellaan ravissa jalkoja alle. Ratsastuksen puolella tämä on hiukan helpompaa, kun liike ei käy varsinkaan nuorilla ratsastajilla niin äärirajoilla. Ratsastuksella saadaan myös treenattua esimerkiksi Kurrelle todella tärkeitä sivuttaisliikkeitä erilaisin väistöin - väistöt jumppaavat lavoja ja lavat ovat ensimmäinen paikka, jotka meillä jumiutuvat ravitreenissä. Kurre on puoliammattilaisen ratsastamana ymmärtänyt kunnolla, miten ratsastaessa tulisi liikkua ja käyttää koko kroppaa, eikä vain heilutella jalkoja rungon alla. Tämä on meidän kohdalla ollut todellinen win-tilanne, sillä Kurre on rakentanut paljon aiempaa tasapainoisemman lihaksiston.

Meidän kohdalla ratsastuksesta ei ole ollut käytännössä mitään muuta, kuin hyötyä. Kurre oli nuorena varsinainen silakka, eikä sillä ollut esimerkiksi takapäässä tai selässä voimaa käytännössä yhtään. En tykkää ajatuksesta vedättää pikkuponilla rengasta hiekalla takapään voiman vuoksi ja valitsin mieluummin ratsastuksen tätä tarkoitusta varten. Silloin mahtavan ahkera hoitajatyttö Viivi jaksoikin käydä Kurrella kiipeämässä Porin ainoaa mäkeä sekä ravissa että käynnissä, laukkaa kun en antanut parivaljakon vielä ottaa. Halusin, että Kurrelle ihan todella opetetaan laukannosto, eikä sitä ajeta ikinä koskaan milloinkaan ravista laukalle vain vauhtia kiihdyttämällä. Nykyään olen äärimmäisen tyytyväinen tähän päätökseen, sillä Kurrelle jako on selkeä - ratsastaen saa laukata, kärryiltä ei. Laukka tulee kärryiltä vain tahdin kadotessa, sitä ei tarjota ensimmäisenä vauhdin kiihtyessä.

Rehellisesti Kurre alkoi kehittyä lihaksistoltaan, kun W kiipesi selkään ja alkoi ponia ratsuttaa. Alun perin oli tarkoitus vain opettaa ponille perusjutut, jotta nuoret tytöt (ja pojat) voisivat sitä ratsastaa, mutta neiti osoittautuikin yllättävän lahjakkaaksi tyypiksi ratsastuksen saralla. Nyt poni on kisannut helppo B-luokan virallisella 2-tasolla ja treenailee kotona helpon A:n asioita - vastalaukka ja avot on jo tuttua kamaa. Estevalkuissa on hypätty 80 cm tehtäviä ja 60 cm menee ratana täysin ponin huristellessa, 70 cm tarvii vähän jo ratsastajankin tehdä töitä. En näe syytä, etteikö Kurre hyppäisi joskus 80 cm ratana, jos ratsastaja osaa asiansa ja tuo hyvään ponnistuspaikkaan. Myönnän, että jatkokisasuunnitelmia on, jos saadaan sopiva kisapilotti myös pk-seudulta.

2013. Ehkä viides(?) kerta W:n ratsastamana.

Tässä kohtaa haluan nostaa esille, että peräänanto ei ole yhtä kuin kaula kaarella kulkemista. Nuorille ratsastajilleni painotan aina, että peräänanto tulee palkintona ratsastajalle, kun kaikki nappulat ovat kohdillaan. Meillä ei ikinä koskaan milloikaan saa ohjista sahailemalla kiskoa ponin kaulaa kaarelle, vaan sen ennemmin annetaan liikkua pää ylhäällä, kunhan se liikkuu rentona. Peräänanto lähtee takaosasta takaa eteen-ajatuksella, ei edestä taaksepäin kiskomalla. Peräänanto tulee kuin itsestään, kun poni liikkuu tasapainossa takaa eteen, hyvässä tempossa, rentona. Ratsastaja selässä tarjoaa kevyen, tasaisen ja luotettavan tuntuman kahdella ohjalla, ratsastaa jalalla takaosaa. Peräänanto on kokonaisuus, ei pelkkä kaulan asento. Kootussa Ravissa-blogin Noora kirjoitti asiasta hyvän mielipidepostauksen muutama päivä sitten. Suosittelen tutustumaan.

Mitä ratsastus on tehnyt meille? Vahvempi takaosan lihaksisto auttaa huikeasti, kun lähdetään voltista. Nykyään Kurre ihan todella istuu kiihdytyksessä takaosalleen ja ponnistaa takaa liikkeelle. Kurre on aina ollut hidas lähtijä eikä vieläkään räjähdä liikkeelle, mutta tilanne on parantunut ihan huomattavasti verrattuna parin vuoden takaiseen. Tähän on auttanut sekä peräänanto kouluratsastuksessa, että esteiden hyppääminen - jumppaaminen pikkuesteillä on todella tehokasta ja sitä voi tehdä usein. Minulle hyvä hyppytekniikka ja tasainen ponnistus molemmilla takajaloilla on paljon tärkeämpää, kuin kuinka korkeista esteistä poni pääsee räpiköimään yli. Pääasia on, että ponilla on kivaa ja se tekee mielellään töitä.

Meillä myös laukkaaminen on ollut varsin kullanarvoista. Nuorempana toki laukkailu meni myös lapsekkuuden piikkiin, mutta nyt kun laukkaaminen selästä on täysin luvallista, ei sitä tosiaan tarjota pahemmin kärryiltä. Ennen Kurre kotona kyttäillessään hyppäsi aina sivulle ja sortui laukalle, nykyään jatketaan pääasiassa ravilla vaikka minkälaisten kevätjuhlaliikkeiden jälkeen. Toki välillä vähän lapsettaa poniakin. Ainakin silloin, kun ajan pelkkä riimu päässä ja on hirmukivaa riepotella mamaa välillä vähän laukatenkin. Hölmö poni.

Viimeisenä vielä huomionarvoinen tekijä; ratsastustakin on monenlaista. Meille W:n tekemä ratsutuskerta on kunnollinen treenikerta, jossa poni joutuu antamaan itsestään kunnolla irti. Viivin ja Jonskun ratsastus on ponille enemmän vain kevyttä liikutusta, sillä tytöt eivät osaa ratsastaa ponia tasaiseen peräänantoon ja kantamaan itseään kunnolla. On aivan eri asia kantaa itsensä ja liikkua isosti eteen, kuin kulkea pitkänä, matalana ja vaihtaa askellajia kun sitä pyydetään. Tyttöjen liikutus on hyvää palauttelua ja rauhallisempi tahti sopii Kurrelle hyvin. Se kuitenkin kaipaa myös sitä kunnon hikitreeniä ja aisoissakin siirtyy itse hölkälle, kun hänen korkeutensa mielestä on kävelty tarpeeksi. :)

2015. 3 vuotta ratsastusta takana, joista 2 tavoitteellisemmin.
(c) Emma Vähä-Pesola


Huomaathan, että tässä postauksessa olevat mielipiteet ovat omiani. Vaikka ratsastus sopii treenimuotona Kurrelle, kaikki eivät sitä varmasti tarvitse ja jokainen poni - tai hevonen - on yksilö! 


Kuvia vuosien varrelta


Availin vanhoja kuvatiedostoja ulkoiselta kovalevyltä - ja aijai mikä vauva sieltä löytyi!

Ihan piäni! Vuodelta 2009, vuoden ikäisenä.
(c) Henna Glade

Vuodet vierii ja lapset kasvaa. Sitä harvemmin vaan konkreettisesti näkee, ennen kuin on jotain mihin verrata! Onneksi Kurrea on tullut kuvattua runsain mitoin ja kun lopetin nauramisen, sain idean kasailla Kurren kasvua julkisesti näkyville.

1-vuotiaana
(c) Sarianna L.

2-vuotiaana
(c) Sallis Lindqvist

5-vuotiaana
(c) Janita Koivumäki

8-vuotiaana, 18.3.2016

On se ainakin mahan kohdalta pyöristynyt! Kurre valitsi geenijonossa sen, jossa jaettiin söpöyspisteistä - ei tuolla rakenteella ihan herkästi usko sen soveltuvan mainiosti käyttöön. Näytillä käydään lähinnä huvin ja urheilun vuoksi, ei todellakaan näyttelypalkinnot horisontissa siintäen :D

Kuvista voi päätellä myös Kurren olevan jojolaihduttaja. Se on meinaan vaihteeksi laihdutuskuurilla. Ehkä ikuisella sellaisella?

Kisavalmisteluja estetunnilla



Jonskun ja Kurren yhteinen ura lähenee loppuaan meidän muuton takia ja sen kunniaksi skabataan oikein urakalla! Aloitetaan pääsiäissunnuntaina Jonskun ridakoululla 50 cm ja maanantaina Porin tallin kisoissa 40-50 cm - ja eka 60 cm, jos Jonsku on ekan luokan jälkeen vielä sitä mieltä.

Eilen käytiin siis Kullaalla estetunnilla. Viimeksi Jonskua jännitti ihan hirveästi, mutta nyt oli hyvinkin rento tyyppi satulassa. Satulan alla olleesta tyypistä ei voi ihan samaa sanoa, Kurre oli piiiiikkusen onnea täynnä! Esteitä! Lisää! Tänne! Hyppään kaiken! Ponineiti kuumeni kiehuvaksi eikä meinannut pysyä villahousuissaan, mutta Jonsku hanskasi homman hienosti. Jonsku jos joku on kehittynyt paljon lyhyessä ajassa!

Tunnilla keskityttiin ajatukseen kisaverkasta ja sitten päälle rata kertaa kaksi. Eka kerta joku 40 cm tasolla, seuraavaksi halukkaille nostettiin. Meidän tytöt halusi, vika rata oli 40-50 cm ja Jonsku myönsi, että tuntui aika helpolta... Siltä se näyttikin :) Nyt on mennyt jakeluun, että tarpeeksi vauhtia niin esteratsastus on hiukan helpompaa. Radalla ei ollut mitään ihmeellistä, yksi suhteutettu ja muuten vain yksittäisiä esteitä. Lätkäisin ratavideot vain peräjälkeen yhdeksi isommaksi videoksi ja vaikka eka suoritus ei ollut huono, tokalle parannetaan selvästi. Kurre ei mieluusti tee tasapainottomia, tiukkoja vastalaukkakaarteita ja pudottaakin raville, kun Jonsku ei huomaa vaihtaa laukkaa esteen jälkeen. Näillä esteillä se ei haittaa, sillä Kurre hyppää 60 cm hienosti ravilähestymisellä ja tunneilla käydään, jotta opitaan. Toisella kierroksella Jonsku on enemmän itse menossa oikeaan suuntaan esteiden jälkeen ja vain viimeinen kaarre tehdään vastalaukalla. Toisen radan kakkonen putoaa etujalkavirheestä, kun poni tulee hiukan liian pitkänä vähän edelliseltä kierrokselta nostetulle pystylle. Poni tsemppaakin loppuradalle ja nostelee koipiaan korkeammalle.

Pudotus olisi todennäköisesti jäänyt väliin, jos poni olisi tullut kakkoselle lyhyempänä ja enemmän takajaloilla, nyt se kulkee Jonskulla vielä pitkänä ja vähän matalana. Pari vuotta ratsastanut ja maksimissaan kerran kuussa hypännyt Jonsku keskittyy kuitenkin vielä esteratsastuksen perusteisiin ja Kurre jeesailee minkä pystyy.

Kurre pyyhälsi pitkin maneesia hyvässä temmossa heti ekasta laukannostosta. Se on ollut tässä vähän kiimaisen oloinen ja saatoin sanoa Jonskulle, että se voi olla vähän vetelä. Hups. Ei ollut. Mutta hyvä näin! Jonsku sai istua ja odottaa esteitä. Onneksi Kurren kuumuminen näkyy lähinnä maagisesti lisääntyneenä eteenpäinpyrkimyksenä.


Uusi kotitalli katsastettu



Vietin viikonlopun pääkaupunkiseudulla ja yhdistin huvin ja hyödyn - yövyin keskustahotellissa poikaystäväni kanssa ja tapasin hänen ystäviään ensimmäistä kertaa. Lisäksi ehdin kierrellä ja kaarrella siellä täällä ja lyötiin yhden tallinpitäjän kanssa kättä päälle. Kurre muuttaa Sipooseen toukokuussa :)

Olen ihan hämmentynyt koko muutoksesta, sillä ollaan menossa sitten kuitenkin täysihoitoon. Mietin alunperin itsehoitotallia, mutta joudun/saan käydä Porissa omien treenieni takia parin viikon välein. On helpompaa, kun voi 100% luottaa ponin tulevan hoidetuksi ollessani poissa. Uutta ratsastajaa tarvii alkaa etsiä kun ollaan vaihdettu maisemaa, mutta uuden tallin kenttä ja metsäautotiet takaavat hyvät liikutusmahdollisuudet ihan ajaen, juoksuttaen ja irtojuoksuttaenkin, miksei myös irtohypyttämällä kun kentällä on oma estekalusto. Kurre on irtohypännyt viimeksi varmaan kaksi vuotta sitten ja kuitenkin tykkää siitä, siis miksi ei! 



Kurre ja Laila kengitettiin viime viikolla ja ajoin Kurrella 3100m hiitin heti kengityksen päälle. Juttelin kengittäjän kanssa, tehtiin pieni muutos kulmiin ja se kyllä vaikutti huikeasti! En ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea uusia kärkipainoja kaupasta, mutta jo rupesi askel käymään ihan eri tavalla. Se jumiutunut lapa pitää saada vielä auki, mutta hyvällä mallilla ollaan. Keli oli kurainen, mutta kurakerroksen alla oli pitävä pinta ja hiitistä jäi hyvä mieli. Nyt alkaa vaan paikat sulaa ja kauden aloitus kahden vuoden tauolta siirtyy siihen, että radat ovat edes jonkinverran pitäviä. Kurre ei upottavalla kurakelillä pääse edes neljää minuuttia.