Onko aina pakko voittaa?


Ei ole.

(c) Fanni Laine

Multa on pari ihmistä kysynyt, olenko pettynyt Kurren tekemiin kakkos- ja kolmossijoihin tällä kaudella. En ole. Nimenomaan sijoituksiin en ole pettynyt :)

Olen tyytymätön itse startteihin ja siihen, miltä Kurre on startissa tuntunut. Mulla on olo, että kaikki ei ole ihan 100 %, mutten myöskään osaa määritellä, missä on mahdollinen vika. Poni tuntuu kotona tosi hyvältä ja se on hirveän positiivinen koko ajan. Treeni on pysynyt varsin samanlaisena, mitä se on ollut kotikotona - ainoastaan säännöllinen läpiratsastus osaavan ratsastajan toimesta on jäänyt ja sekin tilanne korjataan torstaina. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Kurre ei tunnu kipeältä, eikä mitenkään haluttomaltakaan. Se ei vaan tunnu samalta, mitä pari vuotta sitten kilpaa juostessaan. Porissa meinasin keskeyttää, kun se tuntui olevan rennolla iltahölkällä. Kun se lähti ja juoksi sen viimeisen 500 metriä, se tuntui siltä kuin minun Kurreni tuntuu. Se juoksi omasta halustaan ja saavutti kärkeä jokaisella askeleella. Sen taistelutahto syttyi. 

Minä haluan, että Kurre juoksee siksi, että se haluaa juosta. Sillä on aina ollut kilpailuviettiä ja en ole sillä yhtä ainutta starttia ajanut, jossa olisin sen pakottanut juoksemaan. Russeillahan ei ole ravigeeniä, vaan ne ovat käsittääkseni kaikki CC-geenityyppiä. Rotu on siinä suhteessa menestynyt hämmentävän hyvin raviponina, koska tällä perusteella geneettisesti russin ravivarmuus ei ole ihan priimaluokkaa. Toki russit yleensä paranevat vanhetessaan ja nuorena valmis poni ei ole itsestäänselvyys. En mene tähän nyt sen tarkemmin, mutta voin kirjoitella ravigeenistä enemmän, jos joku lukija on siitä kiinnostunut :)

Meillä seuraillaan tällä hetkellä tilannetta. Hyvin mahdollista, että poni tarvii vaan starttia päästäkseen vireeseen ja alkaa tuntua koko matkan vanhalta itseltään. Meiltä ei kyllä kipeänä juosta, eli jos alkaa sellainen epäilyttää, seuraava lähtö on lähtö klinikalle. Kurre on mulle ihan mielettömän rakas ja se tulee olemaan meidän perheen jäsen loppuikänsä, jos mitään mullistavaa ei jostakin syystä tapahdu. Sen ei ole mikään pakko juosta kilpaa, vaan pääasia on, että sen kanssa on kiva harrastaa ja poni nauttii elämästään. Poni oli Kouvolan startin jälkeen yhtä hymyä, jos hevoseläimestä voi näin sanoa. Se pönkitti mun tuntemuksia siitä, että Kurre edelleen tykkää raviurheilusta. Tärkeintä on, että Kurrella on kivaa.

On vielä epäselvää, juokseeko Kurre Lahdessa Suur-Hollola-viikonloppuna, sillä minulla on silloin töitä ihan sylin täydeltä. Jos saadaan kyydit onnistumaan ja työnantajalleni käy yhden ponistartin hurjastelu, meidät voidaan nähdä viivalla. Muita startteja meille ei olekaan tarjolla koko heinäkuussa, kun mentiin parantelemaan ennätyslukemia ja pudotettiin itsemme pois Porin kuun puolivälissä juostavasta skabasta.

6 kommenttia:

  1. Joo ravigeenit kiinnostaa ehdottomasti. Kaikki geenijutut on niin mielettömän kiinnostavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Genetiikka on kyllä mielenkiintoista! Laitetaan siis ravigeenit tulille :)

      Poista
  2. Minäkin olisin kiinnostunut geenijutusta! Ja tosi kiva postaus taas!

    VastaaPoista
  3. Geeneistä vaan lisää tietoa! Tärkeintä ei ole ponin hieno suku tai pelkästään nopeus vaan se, että ponin kanssa on kiva harrastaa. Todellakaan aina ei ole pakko voittaa, että voi olla tyytyväinen ponin suoritukseen. Pelkästään se on hieno saavutus, että poni esimerkiksi parantaa ennätystään ja pääsee nopeampiin lähtöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee! Poniurheilun tulisi antaa enemmän kuin ottaa ja liika suorituskeskeisyys johtaa yleensä siihen, että homma menee turhan vakavaksi. Pääasia on, että kaikilla osapuolilla olisi kivaa.

      Poista